Sain tänään täyslaidallisen eräältä tuntemattomalta rouvashenkilöltä. Hän koki asiakseen arvostella äitiyttäni sen perusteella että lapseni itki väsymystään manducassa, selkäpuolella. Tietämättä minusta, tai lapsistani mitään hän sanoi että traumatisoin lapseni ja että enkö tajua kuinka vauvaani ahdistaa olla siellä ja miksi en tee mitään.
Miska oli ihan nukahtamispisteessä ja rimpuili unta vastaan niinkuin hänellä on tapana ja tiesin sen. Myönnän pahoittaneeni mieleni vaikka rouvan puheilla ei ollut mitään perustetta, tiedän olevani hyvä äiti lapsilleni. En ole virheetön mutta eihän kukaan ole. Usein tuskailen oman riittämättömyyteni kanssa kun haluaisin olla enemmän mihin yksi ihminen pystyy.
Jäin kuitenkin miettimään että miksi tämä ihminen koki niin suurta tarvetta puuttua tilanteeseen. Toki ymmärrän että ihmiset häiritsee jos lapsi itkee julkisella paikalla. Mutta kun lapset välillä tekee niin eikä sille saa mitään ja tämäkin itku oli hyvin hetkellistä, Miska nukahti sillävälin kun kuuntelin naisen paasausta. Ja onko se niin suuri rikos jos haluaa pitää lapsen lähellään, etenkin kun tuo poikanen ei viihdy oikein vaunuissa saati ostoskärryissä. Tarvitsin molemmat kädet kirpparipöytäni tyhjentämiseen ja jos poika olisi istunut ostoskärryissä olisin saanut kokoajan pelätä että hän tipahtaa sieltä kun on niin vilkas.
