keskiviikko 9. toukokuuta 2012

voi äiti!


Sain tänään täyslaidallisen eräältä tuntemattomalta rouvashenkilöltä. Hän koki asiakseen arvostella äitiyttäni sen perusteella että lapseni itki väsymystään manducassa, selkäpuolella. Tietämättä minusta, tai lapsistani mitään hän sanoi että traumatisoin lapseni ja että enkö tajua kuinka vauvaani ahdistaa olla siellä ja miksi en tee mitään. 

Miska oli ihan nukahtamispisteessä ja rimpuili unta vastaan niinkuin hänellä on tapana ja tiesin sen.  Myönnän pahoittaneeni mieleni vaikka rouvan puheilla ei ollut mitään perustetta, tiedän olevani hyvä äiti lapsilleni. En ole virheetön mutta eihän kukaan ole. Usein tuskailen oman riittämättömyyteni kanssa kun haluaisin olla enemmän mihin yksi ihminen pystyy.

Jäin kuitenkin miettimään että miksi tämä ihminen koki niin suurta tarvetta puuttua tilanteeseen. Toki ymmärrän että ihmiset häiritsee jos lapsi itkee julkisella paikalla. Mutta kun lapset välillä tekee niin eikä sille saa mitään ja tämäkin itku oli hyvin hetkellistä, Miska nukahti sillävälin kun kuuntelin naisen paasausta. Ja onko se niin suuri rikos jos haluaa pitää lapsen lähellään, etenkin kun tuo poikanen ei viihdy oikein vaunuissa saati ostoskärryissä. Tarvitsin molemmat kädet kirpparipöytäni tyhjentämiseen ja jos poika olisi istunut ostoskärryissä olisin saanut kokoajan pelätä että hän tipahtaa sieltä kun on niin vilkas.

31 kommenttia:

Edla kirjoitti...

Juu, joskus ei voi kuin ihmetellä ulkopuolisten kommentteja :/
Mikä sen parempi kuin olla äidin lähellä kun harmittaa :)

pikkukiiski kirjoitti...

No niin minäkin ajattelen! Vaikka lapsi olisikin selkäpuolella niin hän tuntee kuitenkin äidin tuoksun ja hengityksen, tietää olevansa äidin lähellä.

Meeri kirjoitti...

Kurjaa, että joku ajattelematon pahoitti mielesi. Varmasti olet hyvä äiti ja teet parhaasi lastesi eteen. Aina löytyy niitä, joiden mielestä tekee väärin ja joilla on oikeus tulla neuvomaan ja arvostelemaan. Halaus.

Ingalinda kirjoitti...

Oon varma, että jos sun lapsi olisi ollut vaunuissa, se ihminen olisi pajattanut kuinka miksi et ota syliin. Jos lapsi olisi ollut sylissä ja itkenyt, se ihminen olisi arvostellut, että mikset laita nukkumaan. Arvostelevat ihmiset arvostelee, ei siihen tarvitse aihettakaan :|

Ehtoisa emäntä kirjoitti...

Olen itse aika herkkä pahoittamaan mieleni toisten sanomisista, vaikka sanon rumasti takaisin (aina kun keksin, monesti liian myöhään). Olen usein miettinyt, miksi on ihmisiä, jotka sanovat ilkeästi ja puuttuvat. Olen tullut siihen lopputulokseen, että jotkut vain haluavat pahoittaa toisen mielen. Usein se johtuu heidän omasta pahasta olostaan. Pitää vain pystyä näkemään se toisen heikkoutena ja ajatella, että ehkä toisella on paha olla, kun on tarve olla niin ilkeä. Ei se toki sitä tarkoita, että pitäisi yrittää ymmärtää toisen näkökulma. Itse yritän vältellä tällaisia ihmisiä enkä yritä selvittää tilanteita heidän kanssaan. Ei oikein kannata...

kukkarukkanen kirjoitti...

Höh, luulin ensin, että tämä oli joku äitienpäiväpostaus etuajassa. Itsekin usein pahoitan mieleni tuollaisista tuntemattomien sanoista tai teoista, vaikka tiedän, ettei kannata. Ja jälkeenpäin aina tulee mieleen, mitä olisi pitänyt sanoa. Lapset itkee ja nauraa paljon useammin ja enemmän kuin aikuiset, sellaista se on, rouva ei ehkä itse muistanut sitä enää.

PikkuHoo kirjoitti...

Kommentin antanut rouvashenkilö ei taida tietää kantamisen ideaa kun nuin arvostelee. Pöh kyllä jotku ihmiset osaa olla sanoisinko Idiootteja! Meillä ainakin paras paikka on lähellä Manducassa ja sitä paikkaa ei voita mikään ♥ vaikkakin välillä itketään sitä väsymysvirttä! Voimahalaus, elä murehdi tuon rouvan kommenttiä liikaa! Olet paras äiti pojillesi!

Iia Katariina. kirjoitti...

Tuollaisesta tulee joka tapauksessa paha mieli. Nämä on niitä samoja rouvia, jotka tulee kurkkimaan vaunuihin kysymättä lupaa "missäs täällä se vauva... minkäs ikäinen tämä täällä..." ja pää on suurinpiirtein siellä kuomun sisällä.

Aarre kirjoitti...

Ja varmasti oletkin hyvä äiti lapsillesi. Lapsethan kiukkuavat ja rähinöivät juuri ennen nukahtamista, kun mieli ei halua antaa elimistolle periksi. Nämä iäkkäät täti-ihmiset kokevat oikeudekseen puuttua muiden lasten kasvatukseen iänikuisilla kasvatusopeillaan, mutta todellisuudessaan heidän elämässään on meneillään jokin oma kipupiste, jota he sanomisillaan purkavat.

Rita kirjoitti...

<3

Nina kirjoitti...

Älä välitä, itse tiedät paremmin omasta lapsestasi ja miten sitä hoidat, kuten jo kerroitkin! Itsekin olen kohdannut näitä "rouvia", jotka osaavat arvostella meitä tavallisia äitejä. Olen joskus miettinyt, onko heillä lainkaan kokemusta omista lapsista? Miksi yleensä pitäisi arvostella toista ihmistä, sitä en ymmärrä...

unisukka kirjoitti...

Vanhemman sukupolven ihmisillä tuntuu usein olevan pakkomielle siitä, että lasten pitäis olla hiljaa, hyvällä tai pahalla. Voin kuvitella, etten itse olisi kovin nätisti osannut sanoa takaisin, sen verran hermoja kiristävää tuollainen lapsen unikitinä muutenkin on, saati jos joku tulee siihen vielä päätään aukomaan. Joskus mietin itsekin huutavaa lasta selkään sitoessani, mitä ihmiset siitä tuumivat, mutta kun itse sen tietää, että lapsi sinne ihan hetkessä rauhoittuu niin se riittää. Mukavaa äitienpäivää sinulle!

Minna kirjoitti...

Olen miettinyt tuota reagointitapaa. Se näkyy nettikeskusteluissa, lwehtien palstoilla, joskus ihan noinkin, ja tuntuu vielä olevan aika yleistä. Että mikä se saa ihmisen arvostelemaan ja haukkumaan tilanteessa, jossa luontevinta olisi ehkä kysyä "tarvitsetko apua, voisinko jotenkin auttaa".

Anonyymi kirjoitti...

Viime kesänä olin tyttäreni (tuolloin hän oli reilun vuoden vanha) kirppiksellä ja tyttäreni kiukkusi jotain rattaissaan (eikä todellakaan ollut huutanut viimeistä puolta tuntia kirpparilla, vaan se oli ennemminkin hetkellinen äkäilypuuska). Yhtäkkiä hyllyjen välistä kiisi iäkkäämpi nainen ilmoittamaan, että "osta sille euron lelu, ettei lapsi huuda!". Tuossa tilanteessa hölmistyin ihan täysin, en oikein osannut muuta sanoakaan kuin että en usko euron lelun paljon tilannetta auttavan. Jälkeenpäin olen ajatellut, että sillä tädillä ei tainnut olla oikein hyvä päivä. Ja kuka edes kasvattaa lapsensa niin, että aina kun harmittaa jokin niin saa uuden lelun? Minä en ainakaan ole sellainen äiti, itku on luonnollinen asia. Ei se aina ole pahasta, vaan lapselle keino käsitellä tunteitaan :) Tsemppiä!

- Laura

Maikki kirjoitti...

Se on niin kurjaa, mutta maailmassa on inhottavia ihmisiäkin... älä välitä <3

glenni kirjoitti...

täällä myös pahoitettu mieli muiden sanomisista ja liian monta kertaa :(
en tiedä mikä siinä on, mutta täällä Saksassa ollaan suvaitsevaisempia lapsia kohtaan ja muutenkin, ei olla arvostelemassa (tai sitten en vaan osaa kieltä tarpeeksi hyvin vielä ;))
Sen olen kuitenkin huomannut, että täällä ihmiset ovat ystavällisempiä ja mulle on tarjottu selitykseksi sitä, että "täällä paistaa aurinko" - en usko tuota, mutta kyllä se jotenkin näyttää suomalaisuuteen sitoutuneen :( en muuten osaa selittää mm. sitä, että täällä ihmiset JUOKSEVAT avaamaan oven kun näkevät kärryttelevän ihmisen ja Suomessa taas ei saa apua niin millään (no kerran yksi ihana vanha täti alko juttelemaan väsykiukkuilevalle Neidille ja toinen hölmisty totaalisesti, lopetti itkunsa ja pisti simmut kiinni ja alko nukkumaan - todella ihana täti <3)
tiedän myös kuinka tuollainen jää kaivelemaan, vaikka syytä siihen ei olekaan - *hali*

Henni kirjoitti...

Ihana kuva teistä! Kyllä kai sitä saa pahoittaa mielensä, jos syyttä suotta joku tulee typeriä kommentoimaan. Se on kummallista, että jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen vieraalle ihmiselle sanoa loukkaavia kommentteja. Ehkä se rouva oli kateellinen pienelle, että ei saanut omaa pahaa oloaan vain itkeä ja raviota vapaasti ;) Piti sitten purkaa se ilkeillä sanoilla?

Olen huomannut, että jos vieraalle itkevälle pikkuiselle hymyilee niin itku yleensä lakkaa ainakin hetkeksi. Ehkä hymyä ja ystävällisiä sanoja voisi jakaa enemmän kuin arvostelevia katseita ja kommentteja.

pikkukiiski kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Minä ajattelen samoin että hymyllä ja ystävällisyydellä saa paljon enemmän aikaan kuin piikikkäillä tai arvostelevilla kommenteilla. Toki mielipiteensä saa ilmaista ja suoraankin sanoa mutta tarpeeton ilkeys palvele ketään. Hymy tai ystävällinen ele ei maksa mitään ja se yleensä moninkertaistuu. Olen huomannut että usein tuolla pihalla kiireessä menee naama mykkyrällä eteenpäin mutta kun ottaa hymyn huulille niin olokin tuntuu heti paremmalta :)

Jaana kirjoitti...

Voi kurjuus. Ihmisten on niin helppo arvioida ja arvostella yksittäistä näkemäänsä tilannetta ja hetkeä eikä ajatella asiaa laajemmin. Mun mielestä sä olet ihan superäiti ihanien poikiesi kanssa, joten yritä unohtaa nuo puheet - ne saa jäädä ihan omaan arvoonsa.
Kuva on todella kaunis <3

kewa kirjoitti...

Todellakin harmittava!!! Minä ajattelen että harvoin on miehillä mitään sanomista, vain ne rouvaihmiset 'neuvoo'??? Sinä tyttö olet ihan superäiti, omille lapsille paras äiti maailmassa. Minulle pari vuotta sitten kävi kauppareissulla samainen tilanne kun joku tuli piipittamaan että miksi annan lapsella huutaa (kiukku-itkua se oli). Aluksi olin tyrmistynyt ja sitten sanoin tädille todella pahasti (joo, hävetta kamalasti jälkeenpäin), mietin kyllä että miksi hän ei tullut apuun vain arvosteli, hänen ongelmahan se loppujen lopuksi... Pää pystyyn, niitä arvostelijoita valitettavasti aina löytyy;(

Tiina kirjoitti...

No justiinsa! Voi mistä, mistä riittää niitä kaikentietäviä täti-immeisiä jotka osaisivat hoitaa kaikki maailman lapset paaljon paremmin kuin lasten omat äidit.. :/ Älä välitä!! Nostan hattua teille jotka jaksatte kantaa lastanne repuissa ja kantoliinoissa, mulla menee niihin hermo ja tuntuu että kun sen 9kk on lasta kantanut niin sen jälkeen sen homman saa hoitaa juuri ne rattaat.. ;) Silti aina katselen kantajia, että lapsi tykkää takuulla kun saa kyydissä kulkea!

Baitöwei, sulla on aivan ihana kampaus, miten ihmeessä teet tuon?

Mimmunen kirjoitti...

Harmillista kuulla tämmöistä! Itse aina ajattelen näistä kommentoijista ja "kaikentietäjistä" niin, että heidän on pakko sanoa jotain kun eivät itse kestä tilannetta ja omaa pahaa oloaan purkavat sitten satunnaiseen henkilöön. Ikäviä tämmöiset, mutta muistathan, että sinä itse lastesi äitinä tiedät parhaiten omasta ja lastesi elämästä! Tsemppiä! ja ps täältäkin, kampauks mitä ihania, kerroppas, miten tuollainen syntyy?

Peurankello kirjoitti...

Tämä on asia, mitä usein harmittelen Suomessa. Joku ihmeellinen kaikkitietävä kansa, joka uskoo marmatuksellaan saavan hyvää aikaan. Sorry, kun näin marmatan minäkin...mutta äidit, nuo kaikkensa tekevät tarvitsevat vain kannustusta ja myötätuntoa!

*marjuska* kirjoitti...

Tsemppiä täältäkin ja virtuaalihali. Sen perusteella mitä sinua tunnen olet kyllä mahtava äiti pojillesi. Ihanan lämmin ja ajattelevainen ihminen.
Tuollaiset tädit saa jättää omaan arvoonsa. Kyllähän siinä pahoittaa mielensä kun joku tulee aukomaan tietämättä asiasta yhtään mitään. Toiset vaan on sellaisia että kokevat oikeudekseen ojentaa muita, valitettavasti. Toivottavasti nämä kaikki positiiviset kommentit saavat sut paremmalle mielelle. :-)

Saara kirjoitti...

Miehelleni sanottiin kerran yhdessä isossa tapahtumassa että hän taitaa olla ajattelematon kun kantaa lasta rintarepussa koska se voi aiheuttaa lapselle sen että jalat joudutaan amputoimaan jos kantaa liian pitkään siinä. Okei, hän ei tiennyt että lapsemme olisi siinä vajaan tunnin ja että harva jaksaisi edes kannella jatkuvalla syötöllä lasta rintarepussa mikä ehkä voisi aiheuttaa lapsen jaloissa jotain haittaa. kyllä tuollaisista tulee paha mieli.

pikkukiiski kirjoitti...

"kampaus" on ei-jaksa-harjata-hiuksia päivän takkusotku kasattuna parilla pinnillä päälaelle ja huivi päälle :)

-Hanna- kirjoitti...

Oma mummuni on maailman kauhein arvostelija/paheksuja/mielenpahoittaja... Vaikken hänen neuvojaan yhtään kuuntele tai ota tosissaan niin kyllä silti harmittaa kun hänen pitää sellaisia typeryyksiä laukoa. Harmittaa muutenkin kun en osaa arvostaa omaa mummuani millään lailla. Äitini ja hänen viiden sisaruksensa lapsuudesta olen sellaisia kauheuksia kuullut ettei vain pysty. Lapset on muunmuassa sidottu sänkyihinsä jotteivat yöllä tai illalla vaan pääse sieltä ilman lupaa pois :( Ja jos omat lapseni iloitsevat, ovat hiukankaan äänekkäitä saati riehakkaita niin hänen kommenttinsa on "Kyllä meillä oli lapset kauniita kuin nuket ja puhuivat vain kun annettiin lupa". Surullista edes kuvitella millaista sellainen lapsuus on ollut.

pikkukiiski kirjoitti...

Tulee mieleen muumeista Vilijonkan lause, kiltit lapset näkyvät mutta eivät kuulu..

Olen sitä mieltä että kunnioitus ilman luottamusta ei ole minkään arvoista. Pelko ei ole hyvä perusta rakentaa mitään kestävää.Ja luottamusta on myös se että uskaltaa näyttää tunteensa, ne kaikki.

Delfia kirjoitti...

<3 Sympatiat täältäpäin! Tiedän mistä puhut vaikkei mulle koskaan suoraan ole kukaan outo tullu sanomaan mutta katseet kertovat jo paljon.

Hanna kirjoitti...

Voi miten kurjasti sanottu :( Olisin minäkin pahoittanut mieleni, aivan varmasti... Minusta kenelläkään ei ole oikeutta puuttua tuollaiseen, varsinkaan jos ei tunne ihmistä entuudestaan. Minulla talvella sattui käymään vähän vastaavanlainen tilanne ja ei ollut kovinkaan kaukana etten sanonut naiselle rumasti ja hyökännyt kurkkuun!! Otti kyllä niin aivoon...

Kaisuliina kirjoitti...

Hei! Voisitko kertoa millä kirppareilla ruukaat käydä kun teet noin ihania löytöjä? Ollaan kaverin kanssa tulossa huomenna Ouluun ihan vaan kiertämään kirppareita eikä meillä ole mitään hajua mihin mennä. Onko tuo kierrätyskeskus siellä armeija-alueella?
Minä muuten laitoin sulle viestiä facebookin kautta myös. :)