aarre roskiksilta ja ompelua itselle

voi rakkaus miten julmasti tätä raasuparkaa oli kohdeltu! paiskattu läheisen kerrostalon roskakatoksen taakse, siellä se nökötti muun romun seassa vähän kallellaan ja itki. onneksi satuin paikalle ja lohdutin sitä lupaamalla että jahka tulee ilta ja saan kantoapua tulen hakemaan sinut ♥ 

nyt se lepäilee onnellisena ompelukamarini seinustalla, pestynä ja puunattuna, odottamassa hieman hellää ehostusta. puuttuvan alalaatikon kolo täytyy tukkia ja varmaan päädyn maalaamaan tämän murusen että sen kaunis muoto pääsee taas oikeuksiinsa. 

hänen ikäänsä en tiedä, arvaan että hän on saattanut syntyä 1950 tai 1960-luvulla, mitään merkintöjä ei löytynyt mistä tämän voisi tarkistaa

toisen romu on toisen aarre!

ompelin itselleni (ja alati laajenevalle pötsilleni) tänä aamuna takin, kaavaa ei ollut joten summissa leikkailen vähän samalla vilkuillen talvitakkiani. takki istuu hyvin ja kaikki on teknisesti ok, mutta joku siinä on pielessä. täytyy miettiä vielä, ehkä tuo kuosi ei sittenkään sovi niin hyvin tuohon malliin tai ehkä minun muhkea mahani ei vain toimi tuon kuosin kanssa.. katsotaan, ehkä käytän sitä kuitenkin :)